Knit more - Neulo enemmän


I was interviewed for the English version of a Sweden based knitting site called Knitmore.com. They have an interview of the month feature, where they interview a different knitting enthusiast every month. I was the third person, miss March:), to be interviewed for the English site. Their Swedish sister site, Stickamera.se, has been running these interviews successfully for quite a while now. If you are interested in what I have to say about knitting, pop over there to read my interview.


The spring is coming and I hurried to the seashore to take some photos of the melting ice before it's all gone. My boyfriend snapped a photo of me wearing my current favorite scarf, that was never introduced here on my blog. It's a very simple garter stitch scarf, knit in one day with 10mm needles. The yarn, Colinette Point 5 is what makes it so special. The semisolid yellow thick and thin wool is just delicious. No additional fuss needed.

P.S. I made another Knitta, please sighting!

---
Minua haastateltiin ruotsalaisen Stickamera.se neulesivuston englanninkieliselle sisarsivulle, Knitmore.com. He julkaisevat "kuukauden haastattelua", johon haastatellaan yhtä neuleintolijaa joka kuukausi. Olin vasta Knitmoren kolmas haastateltava, maaliskuun tyttö:), mutta ruotsinkielisellä sivustolla haastatteluja on julkaistu jo jonkin aikaa. Jos kiinnostaa lukea, mitä minulla on sanottavaa neulomisesta ja muusta, niin käykäähän lukemassa haastattelu.


Aurinko on paistanut joinakin päivinä jo uhkaavan keväisesti. Piti kiirehtiä Ruissaloon merenrantaan ottamaan kuvia sulavasta jäästä, kun sitä vielä on. Poikaystävä nappasi samalla reissulla kuvan minusta ja tämänhetkisestä lempihuivistani. Sitä ei ole tullut täälläkään esiteltyä, kun se valmistui yhden illan aikana ja meni heti käyttöön. Huivi on simppeliä ainaoikeaa 10mm puikoilla. Aavistuksen kirjava, herkullisen keltainen, vaihtelevan paksuinen Colinnette Point 5 tekee huivista erityisen. Mitään ylimääräistä hörsellystä ei enää tarvita.

P.S. Tein jo toisen Knitta, please havainnon!

Things that made my day - Päivän piristykset


Today was a pretty standard day, it was raining and I scribbled trough a never ending lecture about medicine registration, I had some boring food at the school cafeteria and topped the meal with bitter coffee. There were a couple of small things, however, that made this day special.

I had my first Knitta, please! sighting. It was here, in Turku, Finland, so I doubt the original Knitta crew had done it. Of course, they do encourage people to start their own groups for making yarny graffiti. We have even been talking about this with my friends, but never got around to it. Today, I was very happy to see the fluorescent pink lamp post cozy on my way to the library. There were no tags on it. I wonder who made it, and if there will be more, and where. The photo is just a lousy camera phone snap, but you get the idea (fluorescent pink on a gray, wet afternoon:)

I like to swim, even though I don't do it as much as I used to. Today I bought this old school swim cap to boost my hobby. I love it, it's so cool and practical too. It reminds me of the vintage swimsuit fashion that I saw in a book at the library recently (I was supposed to be studying).

When I got home, there was a lovely surprise waiting for me. I was recently contacted by a Ravelry member, because her friends wanted a CD by the Turku Orthodox Church Choir, and it wasn't available in the Netherlands. As is, I happen to live in Turku. I send the CD to them and today I got my share of the swap, which was - of course - some yarn. Thank you:)
---

Tänään oli ihan tavallinen päivä. Taivas oli harmaa ja tihutteli, piirrustelin läpi loputtomantuntuisen luennon, joka koski lääkkeiden rekisteröintiä, söin ruokalassa mautonta ruokaa ja join päälle kitkerät kahvit. Tänään sattui kuitenkin pari kivaa asiaa, jotka tekivät tästä päivästä erityisen.

Tein ensimmäisen Knitta, please! -havaintoni täällä Suomen Turussa. Asialla olivat tuskin alkuperäiset knittaajat, mutta hehän kannustavat muita perustamaan oman lankagraffittiryhmänsä. Me olemme puhuneet tästä ystävienikin kanssa, mutta mitään ei olla saatu aikaiseksi. Tänään olin iloinen kun huomasin neon pinkin valopylväskääreen Tuomiokirkkosillan kupeessa. Siinä ei ollut kiinni mitään lappusia. Kukahan sen on tehnyt, tuleekohan niitä lisää ja mihin? Kuva on suttuinen kännykkäkameran räpsäytys, mutta idea käynee ilmi (räikeää pinkkiä märkänä, harmaana iltapäivänä:)

Pidän kovasti uimisesta, vaikka nykyisin tulee aika harvoin raahauduttua uimahallille asti. Ostin tänään ihanan vanhanmallisen uimalakin. Sen pitäisi jo itsestään houkutella uimareissuille. Hieno ja käytännöllinenkin vielä. Tulee mieleen menneiden vuosien uimapukumuoti, jota näin yhdessä kirjassa kirjastolla (olin lukemassa tenttiin, krhöm)

Kun pääsin kotiin, oli eteisessä odottamassa vielä yksi yllätys. Jokin aika sitten eräs ravelryläinen otti yhteyttä, sillä hänen ystävänsä halusivat Turun ortodoksisen kirkon kuoron CD:n, eikä sitä ollut saatavilla Hollannissa. Minä kun satun asumaan Turussa. Lähetin heille CD:n ja sain vastalahjaksi mitäpäs muuta kuin lankaa, joka saapui tänään. Kiitos heille:)

Needle bound mittens - Neulakintaat


The needle binding, or nalbinding, course continued on Saturday. I was so sleepy tha morning, that I forgot my camera and took too little yarn with me, when I left home. That's why I couldn't take any photos or finish my mittens. After I got some coffee in my system, I woke up and could enjoy the course day after all. I learned to make a thumb (which was very simple), and finished my mittens when I got home. The course was a good experience, and I'm glad I took part in it.

The yarn used in my mittens is Pirkka yarn, a Finnish 100% wool yarn. The stitch is Finnish, but I think it's also called Oslo stitch. I fulled the mittens sligthly to make them denser and softer. I'm planning on embroydering something on the mittens. I searched nadelbinding sites on the internet and found the lovely Dalbyvantar (and here, and a video). They are traditional needle bound Swedish mittens, that have embroydery on them. I think they look relly nice. I won't copy them exactly, but make my own, maybe a more contemporary adaptation of them.
---

Neulakinnaskurssi jatkui lauantaina. Olin aamulla niin pöpperöinen kotoa lähtiessä että unohdin kameran ja otin mukaan liian vähän lankaa. En siis voinut ottaa kuvia tai saada kintaita valmiiksi. Tuhdin kahviannoksen jälkeen heräilin ja sain sittenkin jotain irti kurssipäivästä. Opin peukalon neulaamisen (joka oli varsin yksinkertaista) ja sain kintaat kotona valmiiksi. Kurssi oli hyvä kokemus ja olen tyytyväinen että päätin osallistua.

Ensimmäiset neulakintaani ovat hiukan eripariset, mutta eihän sitä kädessä kukaan huomaa. Lanka on paksua Pirkkalankaa ja huovutin kintaita kevyesti, saadakseni niistä tiiviimmät ja pehmeämmät. Ne on siis neulattu "suomeksi", jota kutsutaan ilmeisesti myös nimellä Oslo.

Ajattelin kirjoa jotain kintaiden pintaan. Googletin neulakinnassivuja ja törmäsin Dalbyvantareihin (myös täällä, ja video). Ne ovat perinteiset ruotsalaiset neulakintaat, joihin on kirjottu kukkia. Minusta ne näyttävät hienoilta. En ajatellut kopioida niitä yksi yhteen, vaan kehitellä niistä oman, ehkä hiukan nykyaikaistetun versioni.

Naalbinding - Neulakinnas


Thank you all for the encouragements, I don't think I'll abandon my blog just yet. I will, however, take the liberty to post very irregularly. I have so many other things to stress about in my life, that I don't need to be stressing over blogging. I suppose my frustration has something to do with the guilt I have for not studying hard enough. Oh well, as long as I graduate in time (about 13 months to go), there shouldn't be a problem. I think I'm just the stressing type. Luckily I have knitting to turn to when I need some craft therapy:)

I took a course on a technique called naalbinding/needle binding last Saturday and it will continue next Saturday. The technique is very old, much older than knitting or crochet. The oldest socks found using this technique are from pharaos' Egypt. Naalbinding has been widely used in Scandinavia, but the styles vary from area to area. We learned the Finnish method. The interesting thing about this technique is that you only need some yarn and a needle.

The first Saturday we took a little tour at the museum where the course was held. They have an exhibition on medieval textiles there, including an intact Swedish mitten made using naalbinding. Then we heard a presentation about the long history of naalbinding. In the afternoon we all got our own needles, handmade from juniper, and had a first go at naalbinding. It isn't easy, I can tell you that.


When I got home I took a deep breath and started practicing and made a little mobile phone cozy using some left over Debbie Bliss Donegal Tweed aran. Yesterday I also started a pair of mittens, but I have to wait untill next Saturday to get them done, because I don't know how to make the thumb yet.

Here's a little slideshow of the pictures I took at the course. You can read the details of each picture in my Flickr set. Most of the colorful projects in the pictures were made by Marjut Nordberg, a woman who was writing her master's thesis on the relevance and applications of naalbinding for the modern crafter (or something like that).
---

Created with Admarket's flickrSLiDR.

Kiitos kaikista rohkaisevista kommenteista! En usko että hylkään blogiani ihan vielä. Varaan kuitenkin itselleni vapauden postailla täysin epäsäännöllisesti. Minulla on tällä hetkellä meneillään niin monta muuta stressaavaa asiaa, etten suostu ottamaan bloggaamista uudeksi stressin aiheeksi. Turhautuminen johtunee osittain siitä, että tunnen jatkuvasti pientä syyllisyyttä siitä, etten opiskele tarpeeksi ahkerasti. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan pitäisi olla jos vain valmistun ajallaan, eli reilun vuoden päästä. Taidan olla luonteeltani vähän sellainen stressaaja. Onneksi on kutominen johon voi turvautua kun tarvitsee käsityöterapiaa:)

Olin lauantaina Aboa Vetus -museon järjestämällä neulakinnaskurssilla ja kurssi jatkuu vielä seuraavanakin lauantaina. Ohjaajana meillä toimii muinaistekniikka-artesaani Minna Paavola. Neulakinnastekniikkahan on hyvin vanha, vanhempi kuin neulominen tai virkkaus. Vanhin löytynyt neulakinnastekniikalla tehty sukka on faaraoiden Egyptistä. Pohjoismaissakin neulakintaita on tehty yleisesti, mutta tyyli on vaihdellut alueelta toiselle. Kurssilla opetettiin neulaamaan "suomeksi". Kiinnostavinta tässä tekniikassa on se, ettei siihen tarvitse kuin lankaa ja hiukan parsinneulaa muistuttavan kinnasneulan.

Ensimmäisenä lauantaina kävimme opastetulla kierroksella museon Kallis kangas-näyttelyssä, jossa on esillä keskiaikaisia tekstiilejä. Niiden joukossa oli myös täysin ehjä ruotsalainen neulakinnas. Sitten kuuntelimme esitelmän neulakinnastekniikan pitkästä historiasta. Iltapäivällä saimme omat katajaiset, käsintehdyt neulamme ja pääsimme itse harjoittelemaan neulaamista. Ei muuten ollut ihan helppoa päästä alkuun. Kaikenlaisia kokeilukötöstyksiä syntyi.

Kotiin päästyäni vedin syvään henkeä ja yritin uudelleen. Tein pätkästä Debbie Bliss Donegal tweed arania kännykkäpussukan. Pikkuhiljaa alkoi jo sujua, ja eilen aloitin niitä kintaitakin. Valmiiksi en kuitenkaan saa ennen ensi lauantaina, sillä en osaa vielä tehdä peukkua.

Yllä pieni kuvakimara kurssilta. Tarkemmat tiedot yksittäisistä kuvista löytyvät Flickrin puolelta, kurssikuvien kansiosta. Useimmat värikkäät projektit ovat Marjut Nordbergin tekemiä. Hän kirjoittaa parhaillaan graduaan neulakinnastekniikan käytöstä ja merkityksestä käsityöntekijälle nykypäivänä (tai jotakin sinne päin).