Flowers and stripes - Raitoja siellä, kukkia täällä


I cast on a pair of knee high socks, so I would have a portable project, but that has pretty much been the only knitting project getting any attention during the past two weeks. I do like how they are turning out, stripy and fun. The first knee highs I've ever knit. I knit both of the cuffs first, so I could still remember the decreases I made and also to avoid second sock syndrome, if possible. Now I have just turned the first heel and I'm already looking forward to wearing them.

I went thrifting last week, like I quite often do, and found this lovely piece of fabric, that will hopefully become a summer dress. I just have to find a good simple pattern for it. I also sew a bag from a vintage table cloth, that was another thrift shop find. I don't particularly like shopping in regular clothing stores, but I love thrift stores and flea markets, vintage and rummage. The bag is still in it's unfinished state in the pictures, but the nice spring sun visited us quite briefly and I will have to wait for better photography weather.

---

Aloitin pari viikkoa sitten polvisukat itselleni. Tarkoitus oli lähinnä saada jokin pienikokoinen ja simppeli, toisin sanoen helposti mukaan otettava projekti, kun oli pari junamatkaa tiedossa. Sukat ovatkin sitten taitaneet olla ainoa neuletyö, joka on saanut huomiota sen jälkeen. Kivalta ja pirteiltä kevätsukilta ne näyttävät, ensimmäiset tekemäni polvisukat ja ihan omasta päästä vielä. Kudoin ensin molemmat varret, jotta muistaisin miten olin kavennellut, ja jotta välttyisin parittoman sukan ongelmalta. Nyt olen saanut ensimmäisen kantapään valmiiksi ja kaventelen jalkakiilaa menemään. Mietin jo minkä kenkien kanssa näitä voisi käyttää ja odottelen kuumeisesti kevättä saapuvaksi.

Kävin viime viikolla tonkimassa yhdellä kirppiksellä, niinkuin minulla aika usein on tapana. Viihdyn vaatekaupoissa vähän heikosti, mutta kirppikset ja vanhantavaran myymälät, vuosikerta ja vintage, ovat ihan parasta. Tällä kertaa mukaan tarttui (parin kirjan, huivin ja laukun lisäksi) ruskeaa, kukkakuosista puuvillakangasta, josta olisi tarkoitus tehdä mekko. Pitää vaan löytää kankaaseen sopiva yksinkertainen ja helppo kaava. Aikaisemmasta löydöstä, turkoosista pöytäliinasta, ompelin kassin. Kuvissa kassi on vielä kesken, mutta koska kevätaurinko teki vain pikavisiitin, pitää parempia valokuvauskelejä taas vähän odotella.

Vintage fabric greatness - Vuosikertakankaiden parhautta


I got a sewing machine at the end of December, and it has opened all kinds of new possibilities. I can now sew things more easily, not having to borrow someone else's sewing machine. I'm not very good at sewing though, and I really need to concentrate on what I'm doing while sewing. This means that I have to be energetic and inspired to start sewing something, and not knit instead, which I'm much more familiar with. The greatest thing about owning a sewing machine is that I allow myself to buy vintage fabrics from thift stores, now when there's a better chance of adventually using them.

A very dear friend of mine is pregnant and had her birthday last week. Baby pinks and baby blues are absolutely forbidden, and bright and earthy tones preferred instead. This seemed like a nice opportunity to use up some of the fabrics I had in my newly established stash. The future mom sews, crochets, knits and embroiders (among other things) herself, so gifting her with handmade things is a little tricky. She has already knit up and sewn a nice collection of baby clothes, and a knit blankie was in progress. Luckily, they didn't have anything similar and my quilt was greatly appreceated.

The quilt is 70 x 100 cm and the individual squares 10 x 10 cm. The orange fabric is a vintage table cloth and the white tassely binding was on it already when I got it. I had to be a little inventive around the corners, but I like the look. The backing is a vintage children's sheet with pictures of oriental horse riders, which I like very much. I didn't quilt the blanket as such, but there are knots of embroidery flos in the corners of the squares, that go through all the layers, and bind them together.
---


Minulla on ollut oma ompelukone vasta pari kuukautta ja se on avannut kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia. On paljon matalampi kynnys aloittaa ompeluprojekteja, kun ei tarvitse käyttää lainakoneita. En ole vieläkään mikään mestariompelija ja ompeleminen vaatii kaiken keskittymiseni, kun siihen kerran ryhdyn. Se tarkoitta sitä, että pitää olla kunnolla vireessä, että tulee ylipäätään otettua ompelukone esille. Useammin kaivankin käyttöön kudinpuikot, joiden kanssa olen jo paremmin sinut. Ihan paras asia ompelukoneen omistamisessa on se, että annan itselleni useammin luvan ostella kirppiksiltä kaikkia kiinnostavia kankaita, nyt kun on suurempi todennäköisyys, että ne tulee käytettyäkin.

Rakkaalla ystävälläni on esikoisen laskettu aika kesällä ja äidillä synttärit viime viikolla. Perinteiset vauvavärit, vaaleanpunainen ja -sininen ovat ehdottomasti pannassa, ja sallittujen värien listalla sen sijaan kirkkaita ja murrettuja sävyjä. Tämä vaikutti oivalliselta tilaisuudelta käyttää hiljattain perustetun kangasvarastoni retrokankaita. Ystäväni ompelee, kutoo, virkkaa ja kirjoo (muun muassa) itsekin, joten käsityölahjojen antaminen ei ole hänen kohdallaan ihan yksinkertaista. Hänellä olikin jo valmiina hyvä kokoelma ommeltuja ja kudottuja vauvanvaatteita ja kudottu viltti tuloillaan. Onneksi heiltä puuttui viellä tällainen tuhdimpi peitto ja tilkkutyöni sai iloisen vastaanoton tulevilta vanhemmilta.

Tilkkupeitto on kooltaan 70 x 100 cm ja yksittäiset neliöt 10 x 10 cm. Oranssi kangas on edellisessä elämässään ollut pöytäliina ja valkoinen tupsureunus oli siinä valmiina. Pikkuisen se vaati säätämistä, että sain hapsut kulkemaan kauniisti myös kulmissa. Peiton vatsapuolen kangas, jossa on itämaisia ratsastajia, on iha lemppareitani ja on ollut lasten lakana, sekin kirpparilöytö. Peittoa ei ole varsinaisesti tikattu, mutta kirjontalangasta tehdyt solmut neliöiden nurkissa menevät kaikkien kerrosten läpi ja sitovat ne yhteen.

100th post - Sadas postaus


I can't believe this is already my 100th post. This blog is little over a year old and I've certainly enjoyed this project. Someone asked me, whether I feel pressured to keep making new things to show on my blog, but actually I notice that there is a bunch of craft projects that I haven't reported here, for some reason or another. Last spring I posted almost every day, and then there have been some quiet periods, that have gone on for more than a months time. I wonder what the next hundred posts will bring along. I invite all of you to find that out with me.


We spent las weekend on my family's free time's house knitting, trifting in a nearby town, reading and eating well, oh and melting flooding ditches. I was knitting my second Clapotis, this time for my mom. I started it already in january and finished it on sunday. Nicer pictures will follow, after I can weave in the ends and block it.

---

Uskomatonta että tämä on jo sadas postaus tässä blogissa. Kaisakaisa oikein ja nurin on hiukan yli vuoden vanha ja olen ehdottomasti viihtynyt tätä puuhatessa. Joku kysyi taannoin, josko koen painetta tehdä aina vaan enemmän käsitöitä, jotta olisi jotain näytettävää täällä. Oikeasti se ei kyllä mene ollenkaan niin, pikemminkin on jäänyt paljon projekteja kuvaamatta ja raportoimatta tänne, syystä tai toisesta. Keväällä taisin postailla melkein päivittäin ja sitten on ollut pari pitkäksi venynyttä hiljaisuuttakin. Mitähän seuraavat sata postausta sisältävät. Tervetuloa mukaan ottamaan selvää.


Viikonloppuna menimme lataamaan akkuja perheeni mökille. Aika kului kutoessa, kuunpimennystä katsellessa, kirpparikierroksella, lukiessa ja tietysti ojarumpuja sulattamalla. Kudoin toista Clapotistani ja tämä tulee varmaankin äidin käyttöön. Aloitin sen muistaakseni joskus tammikuussa ja valmista tuli sunnuntaina. Parempia kuvia seuraa kun hiuvi on pingotettu ja langanpäät pääteltyinä.