Vintage fabric greatness - Vuosikertakankaiden parhautta


I got a sewing machine at the end of December, and it has opened all kinds of new possibilities. I can now sew things more easily, not having to borrow someone else's sewing machine. I'm not very good at sewing though, and I really need to concentrate on what I'm doing while sewing. This means that I have to be energetic and inspired to start sewing something, and not knit instead, which I'm much more familiar with. The greatest thing about owning a sewing machine is that I allow myself to buy vintage fabrics from thift stores, now when there's a better chance of adventually using them.

A very dear friend of mine is pregnant and had her birthday last week. Baby pinks and baby blues are absolutely forbidden, and bright and earthy tones preferred instead. This seemed like a nice opportunity to use up some of the fabrics I had in my newly established stash. The future mom sews, crochets, knits and embroiders (among other things) herself, so gifting her with handmade things is a little tricky. She has already knit up and sewn a nice collection of baby clothes, and a knit blankie was in progress. Luckily, they didn't have anything similar and my quilt was greatly appreceated.

The quilt is 70 x 100 cm and the individual squares 10 x 10 cm. The orange fabric is a vintage table cloth and the white tassely binding was on it already when I got it. I had to be a little inventive around the corners, but I like the look. The backing is a vintage children's sheet with pictures of oriental horse riders, which I like very much. I didn't quilt the blanket as such, but there are knots of embroidery flos in the corners of the squares, that go through all the layers, and bind them together.
---


Minulla on ollut oma ompelukone vasta pari kuukautta ja se on avannut kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia. On paljon matalampi kynnys aloittaa ompeluprojekteja, kun ei tarvitse käyttää lainakoneita. En ole vieläkään mikään mestariompelija ja ompeleminen vaatii kaiken keskittymiseni, kun siihen kerran ryhdyn. Se tarkoitta sitä, että pitää olla kunnolla vireessä, että tulee ylipäätään otettua ompelukone esille. Useammin kaivankin käyttöön kudinpuikot, joiden kanssa olen jo paremmin sinut. Ihan paras asia ompelukoneen omistamisessa on se, että annan itselleni useammin luvan ostella kirppiksiltä kaikkia kiinnostavia kankaita, nyt kun on suurempi todennäköisyys, että ne tulee käytettyäkin.

Rakkaalla ystävälläni on esikoisen laskettu aika kesällä ja äidillä synttärit viime viikolla. Perinteiset vauvavärit, vaaleanpunainen ja -sininen ovat ehdottomasti pannassa, ja sallittujen värien listalla sen sijaan kirkkaita ja murrettuja sävyjä. Tämä vaikutti oivalliselta tilaisuudelta käyttää hiljattain perustetun kangasvarastoni retrokankaita. Ystäväni ompelee, kutoo, virkkaa ja kirjoo (muun muassa) itsekin, joten käsityölahjojen antaminen ei ole hänen kohdallaan ihan yksinkertaista. Hänellä olikin jo valmiina hyvä kokoelma ommeltuja ja kudottuja vauvanvaatteita ja kudottu viltti tuloillaan. Onneksi heiltä puuttui viellä tällainen tuhdimpi peitto ja tilkkutyöni sai iloisen vastaanoton tulevilta vanhemmilta.

Tilkkupeitto on kooltaan 70 x 100 cm ja yksittäiset neliöt 10 x 10 cm. Oranssi kangas on edellisessä elämässään ollut pöytäliina ja valkoinen tupsureunus oli siinä valmiina. Pikkuisen se vaati säätämistä, että sain hapsut kulkemaan kauniisti myös kulmissa. Peiton vatsapuolen kangas, jossa on itämaisia ratsastajia, on iha lemppareitani ja on ollut lasten lakana, sekin kirpparilöytö. Peittoa ei ole varsinaisesti tikattu, mutta kirjontalangasta tehdyt solmut neliöiden nurkissa menevät kaikkien kerrosten läpi ja sitovat ne yhteen.