Life doesn't always taste sweet - Elämä ei aina oikein maistu

I've been a bit under the weather lately. A stressful soup of study pressure and relationship issues. It happens sometimes. It has been raining a bit during the last couple of days. The rain has cleared the dust and sand, and hopefully something similar is happening with my emotional mess. Only one more week of studies at university left, and then I'm of to work, starting from the second of May. I'm looking forward to it, the daily routines, no exams or papers to write, and the regular paychecks sound good too.

I finished the stripy knee highs, although they are still missing some elastic from the tops. They don't stay up very well without some. I do like the end result a lot. Now I just have to get over the feeling that I have ginormous calves.

The pattern is my own and I made it up as I went. I knit both of the cuffs before the feet, so I would remember how I did the decreases. The orange self striping yarn is some Italian yarn called Lane Cervinia, Forever. I picked it up from a sewing supply shop, that carries only a very small and odd selection of yarn. I went there to get some ribbon and this yarn just asked to come along. At home I decided that I wanted to make some knee highs, and because I didn't have enough of the stripy yarn, I added some ´Funny strumpf color´ in grey, again a mystery yarn that I got really cheap somewhere.

At the end of this post are some pictures of my work space and supplies. This doesn't really give the right picture of my apartment - in reality it's in a chronic state of chaos, with only a few clutter free oasis. Notice how there's an unnecessary cat in my small fabric stash.

---On ollut hiukan tahmea ja surkea olo. Stressaava keitos opiskelupaineita ja ihmissuhdehankaluutta. Sellaistahan aina välillä on. Viime päivinä on satanut ja sade on virkistävällä tavalla huuhdellut pois pölyä ja hiekkaa. Toivottavasti jotain samansuuntaista olisi tapahtumassa henkilökohtaisellakin tasolla. Enää viikko opintoja ja sitten toukokuun alusta töihin. Odotan sitä ihan tyytyväisenä. Päivittäiset rutiinit, ei tenttejä tai dead lineja ja sitten vielä sännöllinen palkka kilahtaa tilille.

Sain raidalliset polvisukat valmiiksi, ja niistä uupuu enää kuminauha varren suulta. Sukat menevät sellaisenaan makkaralle, joten kuminauha olisi tarpeen. Muuten olen ihan tytyväinen lopputulokseen. Toinen este matkalla tyytyväiseksi polvisukkien käyttäjäksi on mielikuva siitä että minulla on valtaisat pohkeet.


Ohje on ihan oman tuotekehittelyn tulos ja syntyi sukkien edetessä. Kudoin ensin kummatkin varret, etten unohtaisi miten olin tehnyt kavennukset. Oranssi itseraidoittuva lanka on jotain italialaista lankaa, jonka nimi on Lane Cervinia, Forever. Se sattui käteen yhdestä pienestä ompelutarvikeliikkeestä, jonne menin ihan muille asioille. Kaupassa olikin yllättäen pieni ja sekalainen neulelankavalikoima. Kotona muutin mieltäni ja päätin tehdä polvisukat. Lanka ei kuitenkaan olisi niihin riittänyt, joten otin mukaan toista mysteerilankaa. Tumman harmaa, hiukan kirjava lanka on Funny strumpf coloria, jota tarttui taannoin mukaan kun kerran halvalla sai.

Tämän postauksen hännillä on kuvia tavaroistani ja siitä miten niitä säilytän. Tästä tulee kyllä vähän vääristynyt kuva - oikeasti täällä on koko ajan ihan hirveä kaaos, muutamia siistejä saarekkeita lukuun ottamatta. Huomaa myös yksi tarpeeton kissa pienessä kangasvarastossani.