Diamond fantasy scarf - Timanttihuivi


I'm not exactly sure how I feel about my Diamond fantasy scarf. I think the pattern is great, entertaining to knit and looks good, once blocked to all it's potential. I like the yarn too, the subtly variagated purple and the soft feel of it. I even had plenty of it left over.

The problem is that I have no idea how to wear such a lacy piece. I wore it out once and was constantly pulling and tugging it. Maybe a little practise on wearing lace will help. Or some cheerful brooch could do the trick. I do like knitting lace, but maybe I should stick to knitting it for others, for those who actually wear it.

The photos suck, since natural light has been so scarce lately. The colour isn't quite true in any of the pictures. Maybe I'll get better pictures, maybe sometime next May.

My parents vacationed in Amsterdam and brought me this fall's Vogue knits and Rowan. This is my first Rowan magazine and I love it to bits. Both the styling in the photos and many of the patterns. The windowsill dotted with lovely i-cord dollson top of this post was spotted by my mom somewhere on the streets of Amsterdam. I haven't seen any vintage i-cord dolls here in Finland. I think people have mainly been using selfmade versions compiled from a wooden thread spool and four nails.

Thank you Saartje for the nice tips on Netherlands:) My parents really enjoyed their stay there. I wish to go there some day myself.

Pattern: Sivia Harding's Diamond fantasy scarf
Yarn: Hjerte sock 4, colour 2499, about 75g
Needles: 3,5mm 80cm circular, one 6mm dpn for the i-cord ending
Modifications: I knit one extra repeat to the scarf size
Finished: November 2006

---

Ohje: Sivia Hardingin Diamond fantasy scarf
Lanka: Hjerte sock 4, väri 2499, noin 75g
Puikot: 3,5mm 80cm pyöröpuikko, yksi 6mm sukkapuikko päättelyyn
Muutokset: Kudoin yhden lisämallikerran huivikokoon
Valmistunut: Marraskuu 2006

Timanttihuivi eli Diamond fantasy scarf valmistui hetki sitten. En oikein tiedä mitä ajatella. Ohjetta oli helppoa seurata ja mielenkiinto pysyi yllä loppuun asti. Huivi puhkesi kauniisti kukkaan pingottaessa ja pitsimalli on miellyttävän geometrinen. Väri on hillitysti kirjava, eikä mikään pätkärääkätty. Elävän violetti lanka tuntuu pehmeältä ja kestäisi vaikka konepesua. Lankaa jäi vieläpä ruhtinaallisesti jäljelle.

No mikä sitten mättää? Minulla ei ole mitään käryä miten pitsiä oikein pitäisi käyttää. Kerran uskaltauduin ihmisten ilmoille huivi huolettomasti kaulalla, mutta nyin ja uudelleenjärjestin huivia jatkuvasti koko illan. Ei hyvä. Ehkä pitsinkäytön harjoittelu auttaisi. Tai sitten jokin oman näköinen reipas rintarossi. Tykkään kyllä kutoa pitsiä, mutta ehkä pitäisi jatkossa väkertää sitä vain lahjaksi niille, jotka sitä myös käyttäisivät.

Kuvat ovat aika kamalia kun luonnonvaloa on ollut niin niukalti. Huivin väri ei toistu aitona oikein yhdessäkään kuvista. Ehkä saan otettua parempia kuvia, ehkä joskus ensi toukokuun paikkeilla.

Vanhempani kävivät lomailemassa Amsterdamissa ja toivat tuliaisina syksyn Vogue knitsin ja Rowanin. Tämä on minun ensimmäinen Rowanini ja olen hullaantunut. Sekä kuvien stailaus että useat mallit miellyttävät kovasti silmää. Olisi vaan vielä varaa kutoa paita Rowan tapestrystä (siinä 80 euron paikkeilla). Postauksen yläreunan kuva nauhanukkeja pullollaan olevasta ikkunalaudasta on äidin ottama, jossain päin Amsterdamia. Suomessa en ole sellaisiin kirppiksillä pahemmin törmännyt. Täällä ollaan kai enimmäkseen käytetty puisista lankarullista ja neljästä naulasta itse koottuja vastaavia. Vanhemmillani oli kiva loma Hollannissa. Olisi kiva päästä sinne joskus ihan itsekin.

The Sheep and Goat fair - Lammas- ja vuohimarkkinat


I was at a local mushroom society's mushroom dyeing course a little while ago. Marja, who organized that course e-mailed me and asked if I would like to come with her to the Sheep and goat fair and knit at the mushroom society's stand and talk to people. The fair is organized once a year here in Turku, Finland by the local sheep society. It sounded interesting and so I spent last Saturday there sharing my limited knowledge on natural dyes and learning a whole lot new things from Marja and the people who came to talk with us.

I took use of my first own mushroom dyed yarn and knit Norah Gaughan's Target wave mittens. Or one of them. I wasn't paying a whole lot of attention on my knitting while talking to all those people and ended up re-doing the thumb target at home. I couldn't get the pattern to work properly, so I figured things out by my self and did a little short rows here and some fulling there. The end result was satisfying enough but the next challenge is to make the mitten a pair. Needless to say, I didn't take any notes. The Diamond fantasy scarf is also finished and blocked. I'm not sure how to wear it. It seems awfully romantic, girly and well, lacy. Pictures will follow as soon as there's proper light for a photo session.
---

Aikaisemmin syksyllä osallistuin Turun sieniseuran sienivärjäyskurssille. Marja, innostunut ja kokenut luonnonväriharrastaja, joka järjesti kurssin, mailasi minulle viime viikolla. Hän kysyi josko lähtisin seuraksi Lammas- ja vuohimarkkinoille sieniseuran ständille kutomaan ja jakamaan rajallista värjäystietoani. Markkinat järjestetään kerran vuodesta paikallisen lammasyhdistyksen toimesta. Olin suunnitellut käyväni messuilla joka tapauksessa ja muutenkin markkinahumu kuulosti kiinnostavalta, joten siellä sitten seisoskelin lauantaina. Opin valtavasti uutta Marjalta ja ihmisiltä jotka pysähtyivät sienivärjättyjen lankojen kohdalle.

Otin käyttöön myös ensimmäiset itse sienillä värjäämäni langat ja aloitin Norah Gaughanin Target wave -lapaset. En oikein keskittynyt kutimeeni kun ympärillä hyrräsi niin paljon ihmisillä. Päädyin sitten purkamaan peukalon kotona ja kutomaan sen uudelleen. En oikein saanut ohjeesta tolkkua, joten lapanen meni aika säätämiseksi - vähän lyhennettyjä kerroksia siellä ja pientä huovutustä täällä. Lopputulos oli ihan riittävän hyvä, ja ainakin värit kauniita. Seuraava haaste onkin sitten tehdä lapaselle pari. On kai sanomattakin selvää ettei mitään muistiinpanoja tullut tehtyä. Diamond fantasy -huivikin on valmis ja pingotettu. En oikein tiedä miten sitä tulisi käyttää, se on jotenkin niin kovin romanttinen, tyttömäinen ja noh, pitsinen. Kuvia huivista seuraa, jahka valoa jonkun kerran riittäisi kuvaamiseen.

Soft and warm - Pehmoista ja lämmintä


The Irish hiking scarf for my boyfriend is finished, and he likes it a lot. Hugs and kisses for me:) I think the pattern is quite stylish in all it's simplicity. A nice nearly mindless piece of knitting. I knit it on the bus, I knit it while watching too many Family guy episodes, knit it on lectures, at a sushi party, in a doctor's waiting room and so on. I didn't block it, since my cats love alpaca too much for the scarf to survive a blocking session on my sofa. Just steamed lightly with my iron, and it seemed to do the job well enough.

Pattern: Irish hiking scarf at Hello Yarn
Yarn: Drops alpaca, 200g, colour 5565, two strands held together
Needles: 5,5mm bamboo straights
Modifications: None, except that there are less rows in both ends because of my small mistake. (Should be seven, I have five)
Size: 176cm x 12cm
Finished: November 2006

Here in Turku, the town where I live, there's a knitting meeting twice a month. I've never participated before last Saturday. I had planned on popping by for just a little moment before a sushi party at a friend's place. I ended up sitting there, chatting and knitting, for more than two hours. There was a pile of tempting knitting books and magazines and the company of nice fellow knitting enthusiastics. I 'm definately planning on going to the next meeting that suits my not so busy but rather scattered schedule.


---

Sain Irish hiking scarfin, eli Irlantilaisen vaellushuivin valmiiksi ja se on jo saanut pienen tarkastelun ja sovittamisen jälkeen poikaystävän hyväksynnän halausten kera. Malli on juuri niin yksinkertainen kuin palmikkohuivi voi olla, mutta yksinkertainenhan on tyylikästä. Tai no ehkä ei ihan aina, mutta tässä se ainakin tuntuu pätevän. Aika ajatuksetonta kudontaa. Huivi edistyi muun muassa bussissa, liian monta Family guy -jaksoa katsoessa, lääkärin odotushuoneessa, luennolla, sushijuhlissa ja niin edelleen. Pingotus jäi väliin, sillä kissat ovat erityisen viehättyneitä alpakkaan. Huivi tuskin olisi selvinnyt hengissä tavallisesta sohvapingotuksesta. Höyrytin huivia kevyesti silitysraudalla, ja se tuntui toimivat ihan riittävän tehokkaasti.

Ohje: Hello Yarnin Irish hiking scarf
Lanka: Drops alpaca, 200g, väri 5565, kudottu kaksinkertaisena
Puikot: 5,5mm bambuiset suorat puikot
Muutokset: Ei muita kuin se, että oman pikkuvirheen takia huivin alussa ja lopussa on vähemmän kerroksia (pitäisi olla seitsemän ja tässä on vain 5)
Koko: 176cm x 12cm
Valmistunut: Marraskuu 2006

Turussa on neuletapaamisia joka kuun toinen lauantai ja viimeinen keskiviikko, mutten ollut koskaan aikaisemmin uskaltautunut mukaan. Viime lauantaina sitten ajattelin poiketa neuletapaamisessa nopeasti ennen kaverin sushibileitä. Kuten arvata saattaa, istuin Kertussa yli kaksi tuntia kutomassa ja juttelemassa. Paikalla oli värikäs kourallinen keskenään erilaisia ihmisiä, erilaisia neulojia. Pöydällä oli houkutteleva pino neulekirjoja ja -lehtiä. Uudelleenkiin olisi kiva mennä, kunhan ajat sopivat minun ei kamalan kiireiseen, mutta sitäkin sekalaisempaan aikatauluuni. Erityiskiitos sotkuisten lankakerieni selvittäjälle:)

Surprise - Ylläri


Yesterday the postman had left me a nice note "There's a package for you". I went to pick it up and there it was. A surprise from the talented girls at Nurin kurin blog, whose blog raffle I recently won. The package included two balls of Atelier Zitron Kokon, a silk, cotton and acrylic blend. The yarn is very soft and the colour a nice natural and creamy shade. In addition there were a set of purse handles, very cool.

There was a note with greetings and some project ideas. They had intended this as sort of a kit for a cute little knit bag. However, I'm seeing a pair of soft and warm fingerless gloves, somewhere in the lines of Knitty's Fetching. I could really use a pair, since some lecture halls at university are rather chilly. The handles will be used for some other project in the future for sure. Thank you very much, the surprise package made me very happy!
---
Postimies oli jättänyt eilen mukavan lappusen "Teille on isokokoinen kirje". Uumoilin hiukan mikä se voisi olla, ja menin noutamaan sitä postista. Siellähän se sitten odottelikin, yllätyspaketti Nurin kurin -blogin taitavilta pitäjiltä. Jokin hetki sitten onnetar, tai oikeastaan excelin satunnaislukukeiju, oli suosinut, ja voitin blogin arvonnassa. Paketissa oli kaksi kerää Atelier Zitronin Kokon -lankaa, joka on silkki-puuvilla-akryyli -sekoitetta. Lanka on ihanan pehmoista ja kermaisen luonnollinen sävy kaunis. Lisäksi paketissa oli vielä laukunkahvat.

Mukana tulleessa kortissa luki terveisten lisäksi ideaehdotuksia. Nurin kurissa oli ajateltu että langoista ja kahvoista tulis yhdessä kiva pikkulaukka. En epäile sitä tippaakaan, mutta lankaa hypistellessäni ajatukset ohjautuivat ihan muualle. Langasta voisi tulla minulle kynsikkäät, sormettomat hansikkaat, kädenlämmittimet. Jotain Knittyn Fetchingin suuntaista ehkäpä. Sellaisille olisi viileissä luentosaleissa useinkin käyttöä. Kahvat tulevat varmasti käytetyksi sitten jossain myöhemmässä projektissa. Kiitoksia oikein kovasti, paketti teki minut hirmu iloiseksi!

Cabels - Palmikoita


I cast on for yet another project. It's a soft and lushious scarf to keep my boyfriend warm. We had discussed about me knitting him something and then I remembered the red Drops Alpaca in my stash. First I tried figuring out my own pattern, then I tried some other pattern and finally I settled on Hello Yarn's simple but great Irish hiking scarf. It's easy to knit (I have knit it during lectures too..) and I'm very pleased with how it's turning out. The pattern calls for worsted weight yarn,and Drops alpaca is quite fine, so I'm knitting it with two strands held together, using 5,5mm needles. I cable without a cable needle, which makes things a whole lot easier. It's very simple with basic cables like these and there are some good instructions online, for instance here.

The pictures are taken by a pretty gate near where I live. Even though paint has chipped off and it's all rusty, I really like the bird motif. And snow. I love the snow and now it's just cold enough so that the snow doesn't melt but not too cold to be outside.

I'm still working on the Diamond fantasy scarf too, but as the rows get longer, it gets a bit tideous.It seems like I can work on it for hours, and no visible progress happens. Wrinckly unblocked lace allways looks a bit suspicious anyway.
---
Aloitin vaihteeksi uuden projektin. Tällä kertaa tekeillä on pehmoinen huivi pitämään poikaystävä lämpimänä. Tässä on ollut puhetta siitä, josko kutoisin hänelle jotain ja sitten muistin jemmassa olleet punaiset Dropsin Alpacat. Tiedustelin mielipidettä langoista, ja kun hyväksyntä tuli, aloin kaavailla mallia. Ensin kokeilin jotain omaa, sitten kokeilin jonkun toisen ohjetta ja lopulta päädyin Hello Yarnin Irish hiking scarfiin, Irlantilaiseen vaellushuiviin. Malli on helppo, luentokutomistakin on kokeiltu, ja lopputulos miellyttää silmää. Dropsin alpakka on sen verran ohutta, että kudon sitä kaksinkertaisena, 5,5mm puikoilla. Palmikot väännän ilman palmikkopuikkoa, joka nopeuttaa tahtia huomattavasti. Se on aika helposti opittava taito ja netistäkin löytyy hyviä ohjeita, esimerkiksi vaikka täältä.

Palmikkohuivin kuvauspaikkana oli yhden puutalon pihaportti tässä mun kämpän lähisöllä. Vaikka maali on hilseillyt pois ja portti on ruosteessa, se on minusta hieno. Kiinnitän porttiin huomiota aina ohi kävellessä. Ja lumi on kivaa. Nyt on juuri sopivasti pari astetta pakkasta, niin lumi ei sula, mutta kuitenkaan ei pallella kunhan muistaa pipon ja lapaset.

Diamond fantasy -huivikin on saanut huomiota, mutta pitenevät kerrokset tekevät kutomisesta tylsempää. Vaikka kutoisi huivia tunnin tai pari, ei mitään näkyvää kehitystä tapahdu. Pingottamaton, lyhyeksi käyvällä pyöröpuikolla mötköttävä pitsirytky näyttää muutenkin vähintäänkin epäilyttävältä.