Mushroom dyed wool - Sienivärjättyä villaa


Over the weekend I attended the Turku book fare, where a small food fare was held at the same time. While I was browsing through the food stands, I noticed something interesting and suprising. A stand with wonderfully colorful wool and yarn. It was the local mushroom society's stand. They were introducing not only different mushroom species, but also mushroom dyeing techniques. I stopped by their table to talk with a very nice lady and stayed there for quite a while too. She gave me some leaflets with dyeing instructions and the mushroom society's newsletter. The society will hold a free one day's course on mushroom dyeing in two weeks time. I'm definately going. I'll report back what I learn there.

Today on my way back home from lectures, I stopped by a yard sale. I bought a bag full of off white yarn. There are ten skeins of 100% wool, which will be suitable for my future dyeing experiments and three skeins of wonderfully soft 70% alpaca - 30% wool blend. The alpaca blend will possibly morf into a beanie for my mom.
---
Viikonloppuna oli Turun kirjamessut ja siinä yhteydessä ruokamessut. Ruokamessuilla äkkäsin yllätyksekseni lajitelman kauniin murretun värisiä villatuppoja ja lankavyyhtejä. Tiedustelin asiasta tarkemmin pöydän takana seisoneelta ystävälliseltä naiselta. Kyseessä oli Turun sieniseuran osasto, jolla esiteltiin sienilajien lisäksi sienivärjäystä. Keskustelin naisen kanssa varmaankin puolen tunnin ajan sieni- ja kasvivärjäyksestä, käsityöblogeista ja ties mistä. Sain mukaan pari monisteellista värjäysohjeita ja sieniseuran jäsenlehden. Seura järjestää muutaman viikon päästä yhden illan sienivärjäyskurssin, ja ilmaisen vielä. Tarkoitus olisi osallistua. Raportoin sitten mitä opin siellä.

Poikkesin tänään kotimatkalla yhdelle pihakirppikselle ja matkaan tarttui kassillinen luonnonvalkoista lankaa. Siinä on kymmenen kerällistä 100% villaa, jolla on hyvä tehdä niitä värjäyskokeiluja, sekä kolme kerää ihanan pehmoista alpakkavillasekoitetta (70%-30%). Alpakkasekoitteesta tulee mahdollisesti pipo äidille.

Hello friends - Heips ystävät


I haven't posted in a whole month. I've even thought about quitting my blog, but then decided against it. I've been quite busy with the new school. In addition to that, my time has been greatly consumed by a wonderful new boyfriend. Can't complain about that, though. I'm mostly quite happy with my life right now. Some knitting has been going on too, but not very much of it. I've been kntting on my Silke tweed cardigan again.

I have been invited to this really cool art project on Flickr. It's called The Knitting Project. In a nut shell, you post your own head shot to the pool, and then this really cool Norwegian hat knitting guy might design and knit you a personalized hat. All you have to do is to get someone to take a picture of you wearing the hat. Sounds too good to be true, doesn't it? And the hats he has knit for people before are really nice and interesting. Now I just have to keep my fingers crossed, that I'll be one of the lucky one's to recieve a hat of my own. I think it works only through invitation at the moment, but you can always contact the organizers and ask if you could join in.

---

Eipä ole tullut postattua kokonaiseen kuukauteen. Ehdin jo harkita blogin laittamista kokonaan telakalle, mutta sitten muutinkin taas mieltäni. On pitänyt kiirettä uuden koulun kanssa. Osaltaan aika on vain kadonnut uuden, ihan ihanan poikaystävän seurassa. Eipä ole kyllä valittamista. Elämä maistuu nyt enimmäkseen aika makoisalta. Pikkaisen on tullut kudottuakin. Olen jatkanut Silke tweed -villatakin väkertämistä, josko sekin joskus valmistuisi.

Minut on kutsuttu mukaan mahtavaan taidejuttuun Flickrissä. Sen nimi on The Knitting Project. Lyhykäisesti selostettuna minun pitää postata projektin ryhmään kasvokuva itsestäni ja saatan sitten tulla valituksi oman, juuri minulle suunnitellun pipon vastaanottajaksi. Pipot kutoo eräs mahtava norjalainen jätkä, jonka aikaisemmat pipot ovat värikkäitä, persoonallisia ja hauskoja. Jos olen yksi onnekkaista, joka tulee saamaan oman pipon, minun pitää vain saada joku ottamaan itsestäni kuva se päässä, ja lähettää kuva projektin järjestäjille. Eikö kuulostakin liian mukavalta ollakseen totta? Joku tuntematon haluaa suojella korviani pakkaselta! Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että tulisin valituksi. Toistaiseksi projektiin taitaa voida osallistua vain kutsuttuna, mutta ainahan voi ottaa yhteyttä järjestäjiin ja kysyä pääsisikö mukaan.

Skinny scarf - Kapoinen huivi


I haven't posted for a while now. There hasn't been anything to post about, really. It's not that I would have been particularly busy or anything, either. Usually I don't even notice these things, but having a blog to record the rate of my crafty activities makes me notice how time goes by, while nothing gets done. There has been some swatching and such going on, but I'm still waiting for a proper burst of instpiration to come by. And when it does, I might pick up one of the WIPs or start a new project. We'll see.

The only thing I've done is this skinny scarf. It's crocheted from some mystery yarn, that I got from a trift store. It was a very easy and fast project. The verdict is still out, wether I'm actually going to wear it.

My studies at the new university start on Tuesday and I'm a little nervous and a lot excited.

---

Eipä ole tullut hetkeen kirjoiteltua tänne. Eikä ole oikein ollut mistä kirjoittaakaan. Ei voi sanoa, että olisi ollut jotenkin erityisen kiireistä edes. Ei vain ole huvittanut askarrella. Tavallisesti en sen kummemmin kiinnitä tällaisiin hetkiin huomiota, mutta blogia ylläpitäessä tulee samalla kirjattua ylös ajan kuluminen ja askarteluaktiivisuuden paljous tai puute. Jokusen mallitilkun olen tehnyt ja suunnitellut sitä sun tätä, mutta varsinaista inspiraatiota odotellaan vielä. En tiedä olisiko se jonkun keskeneräisen projektin valmiiksi saattaminen tai ehkä jotain kokonaan uutta. Aika näyttää.

Oikeastaan ainoa asia, jonka olen tehnyt on tämä kapea, virkattu huivi. Sen materiaalina on kirpputorilta löytyneitä sekalaisia, puoli-ilmaisia yllärilankoja. Huivi valmistui helposti ja nopeasti. Raati ei ole ihan vielä päättänyt tuleeko se käyttöön vaiko eikö.

Tiistaina alkavat opinnot uudessa yliopistossa ja se jännittää pikkaisen.

Yarn closet's leaf scarf - Lankakomeron lehtihuivi


I finished my two toned leaf scarf. While using two different shades of blue is a result of running out of yarn due to my own stupidity, I kind of like the effect. The crafting of the two pieces looks neat enough, even if the pattern doesn't match at all. Or actually it does, but they are mirror images of each other. I didn't have enough patience to sort it out, next time I'll know better. This was my first time grafting lace and it wasn't as scary as I thought it would be. I grafted with the darker blue yarn and left it quite loose, to allow stretching while blocking. A little soak in mild soap and then blocking over night, weaving in the ends and there you go, a finished object. This is going to be my grandmom's 80th birthday present next month. I hope she likes it, I know she will at least appreciate the effort. She's very dear to me and I want to show it too.

Pattern: Yarn closet's leaf scarf, free pattern here (scroll down a little to find the pattern in English)
Yarn: Thin Pirkka yarn (a Finnish 100% wool yarn), in two blues, about 30g of each
Needles: 2,5mm Aero straights
Modifcations: I knit the two halves separately and grafted them together in the middle
Size: 147cm x 17cm, 40 pattern repeats x 2 pattern repeats
Finished: August 2006
---
Ohje: Lankakomeron lehtihuivi, ilmainen ohje täällä
Lanka: Ohut Pirkka-lanka, kahta sinistä, noin 30g kumpaakin
Puikot: 2,5mm suorat Aerot
Muutokset: Kudoin huivin puoliskot erikseen ja yhdistin keskeltä ompelemalla silmukoita mukaillen
Koko: 147cm x 17cm, 40 mallikertaa x 2 mallikertaa
Valmistunut: Elokuu 2006

Sain kaksisävyisen lehtihuivin valmiiksi. Siinä missä kahden eri sinisen yhdistäminen johtuu langan loppumisesta (joka taas johtuu ihan vaan omasta tyhmyydestä), ei lopputulos ole mielestäni lainkaan paha. Kappaleiden yhteen liittäminenkin onnistui ihan tyydyttävän siististi. Puoliskojen kuviot eivät kyllä täsmää siinä kohtaa ollenkaan. Tai oikeastaan täsmäävät, mutta ovat toistensa peilikuvia. Ei huvittanut alkaa säätää sitä enää, ensi kerralla ehkä sitten. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olen ommellut pitsiä silmukoita jäljitellen, eikä se ollut läheskään niin hankalaa kuin etukäteen pelkäsin. Käytin ompeluun tummemman sinistä lankaa ja jätin sauman aika löysäksi, jotta se ei haittaisi pingottamista. Pesaisin huivin Y3:ssa, pingotin yön yli, päättelin langanpäät ja valmista tuli. Huivi on tarkoitettu annettavaksi mummolle 80-vuotislahjaksi ensi kuussa. Kerrankin olen ajoissa liikkeellä. Toivottavasti mummo tykkää, tiedän hänen ainakin arvostavan vaivannäköä ja käsillä tekemistä. Hän on minulle tärkeä ja haluan myös osoittaa sen.

Nothing special - Ei mitään ihmeellistä


I was quite busy - maybe a little too busy for a couple of weeks and now I just feel exhausted. Not much knitting done. The porblem with the leaf scarf's yarn running out still bugs me. The thing is that I have different amounts of Pirkka-Yarn in different colours. Some of which I've bought recently and some my mom's, that's easily fifteen years old. So, I originally picked a ball of the older yarn, thinking it was some of the new and there's no way I can get that shade any more. I've started the other half of the scarf with lighter blue. If the scarf looks really bad two toned, I have enough of this yarn (this time around I have made sure of that) to continue and knit the whole scarf with it. We'll see what happens.

Last weekend I spent at Faces etnomusic festival with Mona. She already posted a picture of the funny finger puppets I got. On my toes. On my way home in the train I was knitting a little. Not a very pleasant train ride though. We were delayed for a while because the train ran over a moose, which made me a little upset.
---

Tässä oli pari kiireistä - ehkä hiukan liiankin kiireistä viikkoa ja nyt olo on uupunut. Eipä ole paljon tullut kudottuakaan. Lehtihuivin lankaongelma risoo vieläkin. Ongelman alku ja juuri on se, että lankavarastosta löytyy Pirkka-lankaa eri väreissä, eri kokoisina palloina ja vyyhteinä. Jotkut niistä on hiljattain hankittuja ja toiset taas äidiltä saatuja/lainattuja/omittuja ja ne ovat helpostikin 15 vuotta vanhoja. Sen kummempia tarkistamatta otin huivia varten alun perin kerän lankaa, jota luulin löytyvän vyyhdillä lisää. Luulo ei edelleenkään ole tiedon väärti. Koska lanka on jo sen verran vanhaa, sitä tuskin saa samassa värissä. Olen aloitellut huvin toista puoliskoa vaaleamman sinisestä langasta. Jos kaksivärisyys tökkii pahasti toisen puoliskon valmistuessa, on vaaleampaa lankaa riittävästi kokonaiseenkin huiviin. Tällä kertaa olen tarkistanut, ihan oikeasti.

Viime viikonloppuna olin Monan kanssa Faces etnofestareilla. Hyvää musiikkia ja leppoisa tunnelma. Mona postasikin jo kuvan minun uusista sorminukeistani. Varpaissa. Kotimatkalla kudoin junassa hiukan. Ei ollut muuten niitä kivoimpia junamatkoja. Juna myöhästyi aika paljon, sillä se törmäsi hirveen.