Thank you for the congratulations and nice thoughts for my new university career. I'm very excited. I have previously studied biology, majoring in genetics, in University of Turku. About six months ago it came to a point, where I seriously had to re-think my future plans and career goals. I decided that I wanted a more secure profession than what research could offer me. I still maintain a passion for natural sciences, but I don't think I would enjoy work with all the stress and competativenes of the extremely demanding research field. I might be able to handle it, but I wouldn't probably be very happy. Being in reasearch suits for certain type of people and I'm not that.
Being gifted and smart shouldn't obligate to strain yourself to the edge, while working on some ambiguous career goals. During this whole process knitting has been a good form of relaxation aand quite therapeutical. Luckily, I have the power over the choises I make in my own life. So this autumn I'll be enrolling in Åbo Akademi, another university here in Turku, to study farmacy. I'm really looking forward to it. It's a Swedish speaking university, so I have a good chanse to improve my Swedish skills too:)I'm not the only crafty person in my family. In the picture above there are some of my dad's tools. I spyed some o-rings in his craft room at our summer place last weekend. Next I went up to my mom's button drawer to select various buttons. Some of them I remember playing with as a child. Put a little wire in the mix and there you have it - a handfull of stitch markers. They sure do look unique and not particularly fancy, but I quite like them. Each button tells a different story.
---
Kiitos kaikille onnitteluista ja iloisista ajatuksista uuden opiskelupaikkani johdosta. Oli kanssa kivaa "tutustua" uusiin ihmisiin, jotka blogiani lukevat. Olen siis opiskellut aikaisemmin biologiaa Turun yliopistossa, pääaineenani genetiikka. Puolisen vuotta sitten asiat alkoivat olla sillä mallilla, että minun piti pohtia hartaasti sitä, mitä tulevaisuudelta ja uralta oikeastaan haluan. Totesin että haluan varmemman ammatin, kuin mitä tutkimusala voi tarjota. Luonnontieteet kiehtovat aina vaan, mutten usko pystyväni nauttimaan tutkijan kilpailullisesta, vaativasta ja epävarmasta arjesta. Voisin varmaankin kestää sitä, mutta en viihtyä. Tutkimus sopii tietynlaisille ihmisille, ja minä en ole sitä.
Sen, että on fiksu ja lahjakas, ei pitäisi velvoittaa stressaamaan itseään surkeaksi tehdessä töitä joidenkin epämääräisten urapyrkimysten eteen. Koko tämän päätös- ja muutosprosessin aikana kutominen on toiminut hyvänä tapana rentoutua ja jopa tee-se-itse- terapiana. Loppujen lopuksi saan onneksi tehdä valintani ihan itse. Tänä syksynä aloitankin farmasian opinnot Åbo Akademissa ja olen hirveän tyytyväinen. Koheneepa siinä samalla väkisinkin taidot toisessa kotimaisessa:)En ole perheessäni ainoa, joka on kätevä käsistään. Yhdessä kuvista on joitain isäni työkaluja. Niitä on aika paljon. Äkkäsin isän askarteluhuoneesta mökillä o-renkaita ja otin talteen. Seuraavaksi valitsin äidin nappilaatikosta jotain sattumia. Muistan leikkineeni pienenä niillä ihan samoilla napeilla. Lisätään vähän rautalankaa, väsäillään hetki - ja valmiina on kourallinen silmukkamerkkejä. Ei kauheen fiinejä ja aika persoonallisiahan ne, mutta tykkään niistä kummiskin. Jokainen nappi kertoo omaa tarinaansa.
8 comments:
Tosi kivoja noi nappi-silmukkamerkit :) Onnea yliopistoon pääsystä, edellinen viesti oli mennyt ihan ohi.
kivat silmukkamerkit! mulla on vaan klemmareita, ajaa asian mutta niin tylsiä..
Onnittelut täältäkin! Loistava idis nuo nappisilmukkamerkit.
Tuollaisia silmukkamerkkejä voisin jopa tehdäkin. Ihan loistavia ovat:)
Saanko harrastaa apinointia?
Onnittelen nyt tämän postauksen kommenteissa kun en edelliseen ehtinyt. Onnea! Ajatukset siitä, haluanko todella työskennellä isona opiskelemani asian parissa, ovat olleet minullekin aika ajankohtaisia - en tosin ole vielä löytänyt ratkaisua. Mutta kivaa nähdä, että on muitakin jotka vaihtavat alaa kesken kaiken.
Edellisen postauksen mansikkakuvassa on aivan ihana tunnelma. Sellainen taianomainen kesätunnelma. Siitä voi nähdä mansikoiden tuoksun.
Isot onnittelut tâältäkin sekä opiskelupaikan, että tuon siihen johtaneen pâätöksen johdosta! Täällä ollaan nyt vasta kolmen vuoden opiskelujen jälkeen herâilemässä siihen todellisuuteen, että uusi alan valinta oisi järkevin ratkasu. Tietäis vaan mikä se uusi ala oisi... Kiva kuulla, että toiset samassa tilanteessa on oikeesti löytâneet ratkasun tilanteeseen!
Ja oon muuten myös ehdottoman samaa mieltä tuon "käsityöterapian" suhteen.
Kiitos vaan taas onnitteluista:)ja silmukkamerkkien tykkäämisistä kanssa.
särmä: tottakai saa apinoida, olisin vaan imarreltu jos joku pitäisi mun ideoita toteuttamisen väärteinä!
musta lammas ja ilukia: näitä urapohdintoja on aika paljon ollut liikkeellä mun lähipiirissä. Ystävät alkaa olla valmistumisen kynnyksellä tai vastavalmistuneita. Vaivalla hankittu opiskelupaikka ja sitten tunnollinen opiskelu ei aina kannakaan hedelmää. Näin tuntuu olevan aika monella alalla. Tavallisesti en kauheasti bloggaa mistään kovin henkilökohtaisista jutuista, mutta tää on mulle - ja tuntuu että monelle muullekin - vaan niin hirveen tärkeä asia. Ja ainakin tällä erää olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, joten mikäs tässä liputtaessa:)
Kiva idea noi napit..
vai että farmasiaa, itsekin olen näin vanhalla iällä alaa pohtinut.. ehkä sitten kun kuopus lähtee kouluun..
Post a Comment